|
|
 |
| |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Tunsin riemun tulleen sydämeeni,
kun ajattelin sua pikku enkelini.
Oot mulle onnen lähde parhain,
sen tunnen sydämessäin ain.
Muistan- ensi suudelman,
kun annoit mulle,
menetin kai syömein sulle- rakastetulle.
Me istuimme alla pihapuun,
unhoittaen kaiken muun.
Annoimme sydämet toistemme soida,
annoimme lempemme salamoida.
Kuulen taas laulun- lemmestä soiden,
sinusta, sinusta vain unelmoiden.
|
|
 |
|
Ma sulle
vain syömeni annan,
sut`onneni tielle kannan.
Tuo tie on meidän rakkauden,
tie onnemme haaveiden.
Ma rakkaudestain,
laulan nyt ain,
ma sinusta vain unelmoin,
on unelma ihana onnellinen,
oi rakkain, tiedän sen.
Ma onneni tietä nyt kuljen,
sut` rakkaani syliin suljen.
On lempes huumaa mulle,
se vie minut hurmioon.
Olen onnellinen,
sa tiedät kai sen.
Ma onnesta laulaa kai voin?
Nää ruusut ihanat kaipauksen,
ma rakkaani sulle tuon.
|
|
 |
|
Päivän paiste mulle
loistaa,
se murheet mielestäni
poistaa,
on ilo sydämessä mulla
kevät luokseni saa tulla.
Puron solinan kun hiljaa
kuulen,
tunnen ihollani kevät
tuulen.
Paljaana kun pälveet
hohtaa,
moni lempensä näin siellä
kohtaa,
se lemmen paikka oiva oisi
ken vastustaa nyt sitä
voisi.
Siel`lempi kukkii kukan
lailla,
siel`moni ompi rakkautta
vailla.
|
 |
|
|
 |
|
Onnen kauniin sain kun
sinut ma näin,
onnestani kun mä
haaveilin.
Olet minun haavemaailmain,
olet minun kallis –
unelmain.
Näin silmistäsi katseen
onnellisen,
se oli kuin loiste
–auringon.
Sain sydämeeni tunteen
rakkauden,
sen tunteen tahdon jättää
sydämeen.
Me olimme onnen taivaassa,
ma yksin sinua – vain
jumaloin.
Onnen kanssas kun ma jaan,
se toive kaunein on
se olkoon onnemme – kaunis
satumaa.
Näin rakkautemme on niin
ihmeellinen,
kuin sadun unta nähnyt
silloin ois,
voi kun uni koskaan
loppuis ei
tää uni meidät onnen
tielle vei.
Kuin iskee salamat nuo
taivahan,
salamoiden lyöpi sydämein.
On meidän onni varmaan
ikuinen
sen rakkain tunnen
sydämessäin ain.
|
 |
|
|
 |
|
Sinut tangoon kerran
tanssimaan hain,
se kohtalon tangoko lie?
Ma aamorin piston syömeeni sain,
näin alkoi onneni tie.
Me kuljimme teitä rakkauden,
pois unhoittain kaiken muun.
Oli haaveemme meille yhteinen,
kun, katsoin sinuun – rakastettuun.
Tähtitaivaan alla me suudeltiin
ja valat vannottiin rakkauden.
Näin lemmenlaivaan me kuljettiin
ja kuljimme tiet haaveiden.
Onnenlaivamme kesti myrskyt nuo,
se saapui satamaan.
Täyttyi haave kaunis – unelmain,
sun omas ain olla saan. |
 |
|
 |
|
Kun kohtasin taas sinut
kerran,
luulin onneni kadonneen.
Istuin luonasi vain hetken verran
ja vaivuin aatoksiin.
Muistin ihanat onnemme retket,
kuin sadun – onnen ihmemaan.
Koin elämäni parhaat hetket,
vielkö suudella – sua saan.
Tanssimme onnen tähtien alla,
taivuimme tanssin pyörteisiin.
Lauloit äänelläs niin ihanalla,
kosketit mun tunteisiin.
Onko luonasi sun – onneni lie?
ma sinusta unelmoin.
Mutt´ mihin johtaa onneni tie,
sen joskus sanoa ma voin. |
 |
|
 |
|
Tule luokseni
ystävä,armaani mun,
tahdon olla
lähellä,sylissäs sun.
Tulethan jo luokseni
tänään
jotta sun ihanan hymysi
nään.
On läheisyytes`lempeä,
niin lämmin ,lempemme leiskuu ain
kiihkeämmin.Onko lempemme harhaa,vai
untako lie,
mihin viekään onnemme tie?
|
|
|
 |
|
Kuten hedelmät ovat
kypsyneet,
myrskynä kuohuu syömmeni
veet.
Onneni hetket on
mielessäin,
sun kuvasi muistuu ain
silmissäin.
Näen unessain kauniin
kuvasi sun,
sun kosketus huumaa,sä
olet mun.
Me poimimme yhdessä
hedelmät silloin
ja onnemme loistaa,päivin
ja illoin.
|
 |
|
On mielessä kesäinen ilta,
tansseissa sinut kun näin.
Järven pinnassa kuutamon
silta
kahden kun kuljimme näin.
Oli katseesi kaunis niin
hellä,
kun katsoin silmiisi sun
sen tuntea voi sydämellä,
olethan rakkaani mun.
Me tanssittiin yön
kuutamossa
ja haaveiltiin onnesta
vain,
olin onnesta niin
hurmiossa,
kun suudelman sinulta
sain.
Ei vain kestänyt rakkauden
taika,
pois maailman tuulet sen
vei,
jäi muistoihin onnemme
aika
ei rakkaus – kestänyt ei.
|
 |
|
 |
|
Sa muistatko oi rakkaani
viel`
kun kuljimme yhdessä
onnemme tiel`
oli onnemme meille
yhteinen,
meidän sydämet kertoivat
sen.
Oli suudelmas `polttava
niin kuuma,
minuun tarttui rakkautes`
huuma,
jos ilman rakkauttaus` ma
oisin,
tuskin elää – enää voisin.
Olet täyttymys unelmain,
tahdon olet minun ain.
|
|
|
|
|
|
|
