|
|
 |
| |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Täytät syömein sä päivin
öin,
oi sä kaunis, kaunis unelmain.
Täytät syömeni lämmöllä rakkauden,
oot onneni unelmain.
Viel'muistan sun suudelmas hellän,
ja tuoksus kuin kukkasen kevään.
Kun kiedoin käteni kaulalles, ja uumaas ihanaan, vaivuin lemmen hurmaan,
hurmaan ihanaan.
Voi jos ikuisuuden näin, oisit mun, oi ystäväin.
|
|
 |
|
Mun lempeni roihuu tulen
lailla,
rakas olen sun lempeäs vailla.
Unelmoin lempes` ihanaa tulta,
saanhan sen rakas sulta?
Sun hymys`on lämmin kuin aurinko kesän,
mihin rakennamme lemmenpesän.
Teemmekö sen saarelle aution,
sielkö rakkautemme- onni on?
Vai teemmekö sen pilviin, unelmiin,
ja vaivumme onnen haaveisiin?
On onnemme varmaan täydellinen,
uskothan- uskothan rakas sen.
Näin teemme rakkauden retken,
muistamme ain tään ihanan hetken.
Rakastan- rakastan sinua.
|
|
 |
|
Olen kulkenut onnen tietä,
teitä rakkauden.
Olen itkenyt kyyneleitä, onneain etsien.
Sitt´ löysin sinut ystäväin, täyttyi silmäin kyyneleistä.
Olin onnellinen - kun sinut mä näin,
ei rakkaus voi kadota meistä.
Yksi toive on mulla rinnassain, ett´oisit armahain.
Tunnen sydämessäin, tunteen ihmeellisen.
Silloin tiesin taas oi ystäväin, olin löytänyt onneni parhaan.
Jos kanssain jaat - kaiken rakkainpain,
sinut johdatan tähtien tarhaan.
|
 |
|
|
 |
|
Rakas, älä rakasta mua
säälistä,
vaan rakasta – mitä tunnet sydämestä.
Sill´ sydämes ääni on totuus,
se on elämäsi ihanuus.
Silloin elät onnesta – rakkauden
ja elämäsi on onnellinen.
Olkoon onnesi ikuinen,
näin ois rakkautes täydellinen
|
|
 |
|
On mielessä kesäinen ilta,
tansseissa sinut kun näin.
Järven pinnassa kuutamon silta,
kahden kun kuljimme näin.
Oli katseesi kaunis niin hellä,
kun katsoin silmiisi sun.
Sen tuntea voi sydämellä,
olethan rakkaani mun.
Me tanssittiin yön kuutamossa
ja haaveiltiin onnesta vain,
<
olin onnesta niin hurmiossa,
kun suudelman sinulta sain.
Ei kestänyt rakkauden taika,
pois maailman tuulet sen vei,
jäi muistoihin onnemme aika,
ei rakkaus – kestänyt ei.
|
 |
|
Rakkauteni sinuun on kuin
kuuma lähde,
se pulppuaa rakkauden
kuplia.
Syömmeni sykkii kuumasti
polttaen – kuin aurinko
kevään,
on sieluni onnesta
iloinen.
Kyyneleet silmissäin,
ovat onnen kyyneleitä,
näen sieluni silmillä,
suuren rakkauteni sinuun.
Kun suljen silmäni
näen sinut sydämeni
syvyyksissä,
kuulut sinne-
ikuisen rakkauden
kammioon,
olet minun rakastettuni.
|
|
|
 |
|
Suutelen kyyneleet
silmistäs pois,
oi jos rakkautemme ikuinen
ois.
Olisi onneni – kuin
auringon paiste,
niin lämmin- suloinen –
ihana loiste.
Lämpö rakkauden yhdistää
meidät, 
onnen ihanaan maailmaan
toivon ett`ikuisesti
sun omasi – ma olla saan.
Vai onko tämä unta –
rakkauden,
sill`olen niin onnellinen
haluan onneni jakaa sulle,
sinulle- rakastetulle.
|
 |
|
Rakkaudestain laulan nyt
sulle,
laulan sinulle vain,
laulan omalle rakastetulle
unelmoin sinusta ain.
On unelmain kuin
ruusutarha
sen tuoksu – huumaa
sisimpäin.
Onko tämä totta – vai onko
se harha,
vai untako jonka näin.
Kaunein lauluni on sulle,
sinun on mun sydämein,
kukoistat kuin kukkameri
jota aurinko syleilee.
|
|
|
|
|
